(klikkaa kuva suuremmaksi).
Työelämässä käydään nyt vauhdikasta keskustelua tekoälystä, digitalisaatiosta, roboteista ja ylipäänsä entistä älykkäämmästä ja itsenäisesti toimivasta teknologiasta. Mutta näkyykö teknologia Pron asiantuntijoiden ja esimiesten työssä jotenkin uudella tavalla?
Koko Prota koskevien ajallisten tilastojen (osa yllä olevassa kuvassa) perusteella voidaan havaita, että:
Edelliset perusmittarit antavat tiettyä yleiskuvaa Pron jäsenten teknologiaan liittyvästä työnteosta. Ajallisesti mitään radikaalia muutosta ei ole tapahtunut muuta kuin siinä, että teknologian ihmistyötä korvaava vauhti on viime vuosina ollut selvästi seurannan alkuvuosia (2010-2012) korkeammalla tasolla.
Toisaalta voimme tarkastella sitä, mistä työnkuvatekijöistä työelämätyytyväisyys eniten koostuu.
Yllä olevasta kuvasta nähdään että teknologia sellaisenaan on suhteellisesti pieni uhka verrattuna muihin tekijöihin.
Tulosten valossa näyttää siltä, että tällä hetkellä teknologia on kuitenkin enemmän asiantuntijoiden ja esimiesten apuna kuin että se kykensi korvaamaan kokonaan ihmistyön. Paras työn tuottavuus syntyy yhdistämällä ihminen ja "kone". Teknologian käyttöasteessa osana omaa työtä on varsin suuria eroja. Suhteessa korkeampia tasoja löytyy vähän alalta kuin alalta ja saman toimialan sisällä yrityksissä on eroja, johtuen myös erilaisista työnkuvista. Missään suuremmissa yrityksistä teknologian käyttöaste ei kuitenkaan keskiarvoltaan ylitä 50 prosenttia, joten ihmisen tekemä työ on edelleen tuikitärkeätä. Tuloksista voi päätellä että prolainen suhtautuu teknologiaan hyvin myönteisesti, kunhan teknologia mahdollistaa entistä paremmat työtavat eikä teknologia heikennä työllistymismahdollisuuksia.
Yllä olevasta voit tutkia mitkä työnkuvatekijät ovat suuremmassa "vaarassa" tulla korvatuksi älykkäällä teknologialla (valitse alla teknologiamittari).
Teknologia muuttaa ihmisen ja koneiden välistä työnjakoa tavalla, jota ei ole helppo ennakoida. Pron tutkimusten mukaan ilmassa on piirteitä, joista osa voi ilmentyä laajempinakin kielteisinä yllätyksinä.
Koulutuspäivämäärillä mitattuna työnantaja on vuosi vuodelta panostanut yhä vähemmän työntekijöiden koulutukseen. Oppiminen on toki digitalisaation ansiosta siirtynyt myös toisenlaisiin ympäristöihin, mutta lukujen valossa työnteon sisällä uuden oppiminen ja koulutukseen osallistuminen ei ole lähelläkään seurannan alkuvuosien 2008 ja 2009 tasoa. Koulutussuunnitelmia on tehty n. joka neljännelle, joten herää kysymys, onko työntekijöiden osaamiseen panostaminen tarpeeksi systemaattista ja pitkäjänteistä? Tilastojen mukaan ihmisten osaamisen riittävyys on ollut korkealla tasolla, mutta riittääkö se, kun esim. digitalisaatioteknologiassa tapahtuu uusia läpimurtoja?
Pron tilastojen mukaan (mittari: "Ihmistyön korvautuminen teknologialla viimeistään 10 vuoden sisällä") teknologian vaikutus näyttää olevan voimakkainta erilaisissa palvelu- ja tietotyötehtävissä. Rahoitusala, vuokraustoiminta, viestintä, hallinto- ja tukipalvelutehtävät, postiliikenne ja matkatoimistot ovat toimialalistan kärjessä. Tehtävätyypeistä esimiehet ovat kaikkein parhaiten suojassa teknologialta, todennäköisyysero on merkittävä asiantuntijoihin (tilasto). On myös havaittu, että em. teknologiailmiö korreloi samankaltaisten työpaikkojen vähenemisen ja heikentyvien työllistymismahdollisuuksien kanssa. Alan vaihtamista vältellään viimeiseen asti ja työnantajan koulutus ei ole riittävää eikä tarpeeksi ennakoivaa. Teknologiatyöttömyys on todellista totta, mutta sen mittaaminen suhteellisen vaikeata. Tosin esim. rahoitusalalla firmat ovat itse myöntäneet, että nykyisten ja tulevien irtisanomisten syynä on digitalisaatio sen eri muodoissa.
Astetta parempi näkemys teknologiaan saadaan, kun sitä tarkastellaan mahdollisimman laajasta kokonaiskuvasta.
Pro-organismikaavio kuvaa teknologiaa osana sosiaalista, taloudellista ja ekologista kokonaisympäristöä,
(klikkaa kuva suuremmaksi).
Perinteisessä mielessä teknologia on osa taloussfääriä, jossa ihmisten tarpeista ja ihmisten "johtamalla" aikaansaatu tuotanto ja kulutus tapahtuu. Ihmisten luoma teknologia välttämättä liittyy läheisesti ihmisten sosiaalisiin suhteisiin (esim. työnteon kautta tai miten ihmiset pystyvät kommunikoimaan toisten kanssa). Teknologia myös muokkaa ihmisten välisiä valtasuhteita (esim. energia- tai ravintoylivoima, aseet, paremmat työkalut, koneet, tiedonsaanti- tai liikkumismahdollisuudet,...).
Toisaalta teknologialla muokataan "alla olevaa" luontoa (ekosfääri), toisaalta ainakin kaikki fyysinen teknologia pohjautuu aina luontoon. Myös luonnolla on oma teknologiansa, esim. miten energiaa tuotetaan (esim. öljyn syntyminen auringon, kasvien ja muun ympäristön avulla miljardien vuosien aikana). Ekologiset systeemit muodostavat hyvin monimutkaisia teknisiä kiertokulkukokonaisuuksia, joissa eliöiden välinen dynamiikka perustuu lajien sopeutumiseen, keskinäiseen symbioosiin ja kilpailuun luonnonympäristön kantokyvyn rajoissa.
Teknologia on sekä määrää että laatua, teknologia mahdollistaa suuret skaalat (esim. teollinen tuotanto, ihmismassojen liikuttamisen) mutta myös voi vähentää määrää (esim. paremmin kestävät tuotteet, digitaaliset jakamistaloutta edistävät sovellukset tai älykkäämpi energian käyttäminen).
Katsotaanpa aluksi mitä Pron arvo- ja ihannetutkimukset sanovat prolaisten haluista verotusta kohtaan.
Yllä olevan kuvan perusteella verotusta tulisi (2015) käyttää yhteisen sektorin ja sosiaalisen hyvinvoinnin kohteisiin (työllisyys, julkinen liikenne, asuminen, sosiaaliturva ja koulutus). Lisäksi sisäinen turvallisuus ja ekologisen ympäristön suojeleminen nousevat verotuksen käyttökohteissa.
Kuvan perusteella verotusta tulisi kohdentaa pääomiin, alkoholiin ja tupakkaan, omaisuuveroon ja yritysveroon. Ansiotulojen, arvonlisän, polttoaineiden, perintöjen ja energian+ympäristön verotusta halutaan vähentää.
Pron jäsenkunnan kokemana vielä tällä hetkellä ei ole tapahtunut sellaista murrosta, jossa robotit olisivat ottaneet palkansaajan näkökulmasta sellaisen "systeemisen vallan", jossa robotteja tulisi verottaa erityisesti suhteessa muihin tuotantovälineisiin ja -pääomaan. Teknologiaan, patentteihin jne. kuitenkin liittyy omistuskysymykset, kenen ansiota teknologian kehitys on? Teknologia kehittyy tieteellisten läpimurtojen ja muun työnteon kautta.
Tuloksista voidaan päätellä, että vaikka Pron jäsenet toimivat yksityisellä sektorilla, niin vahva julkinen sektori koetaan tärkeäksi. Olennaista on, että Suomen systeemin tulee investoida ihmisiin ja kestävä tuottavuus syntyy työnteon kautta. Em. näkemystä tukee vahvasti myös taloustieteilijä Thomas Pikettyn tutkimukset, joiden perusteella hän väittää, että talouskasvu hidastuu, jos vaurastuminen siirtyy työnteosta pääomien koroilla ja perinnöillä "elämiseen". Pron jäsenten ihanteissa korostuu vahvasti työnteon merkitys, vaikka koetut työolosuhteet ja työn merkityksellisyys eivät ole lähelläkään ihanteellista tasoa.
Tuotantovälineiden omistusta ja yritysten toimintaa verottamalla myös em. robottiveron tarvetta voidaan vähentää. Pääomien ja varallisuuden kasautuminen yksittäisiin käsiin on ei toivottava tulevaisuuden suunta. Epäsuorasti tämä koskee tietenkin myös teknologiaa ja sen avulla varallisuuden synnyttämistä.
Jos robotit ym. aiheuttavat massatyöttömyyden tai työvoiman jyrkän kahtia- tai kolmijaon (jossa työvoima jakautuu erittäin hyviin töihin, sitten joukkoon heikosti palkattuja töitä ja loput ovat työttöminä), niin silloin robottien erikseen verottamiseen on hyviä syitä. Tietenkin Suomi joutuu tai saa toimia globaalissa talousympäristössä, mutta työntekijöiden hyvinvoinnin turvaamiseksi olisi syytä noudattaa Pron jäsenten näkemyksiä mm. verotuksen painopisteistä. Tämä lisäisi myös Pron asiantuntijoiden ja esimiesten luottamusta poliittikoihin ja politiikan tekemiseen.