Työelämän, talouden ja maapallon ekologisen hyvnvoinnin yhteensovittaminen

Yllä oleva kaavio ilmentää ekologista taloudellista kiertokulkumallia. Malli on monimutkaisempi ja todenmukaisempi kuin perinteinen neoklassisen taloustieteen kiertokulkumalli. Kuvan mallissa ihmisten luoma talous on yksi suuri osasysteemi, joka "asuu" planeettamme luonnonympäristössä. (Kuvio löytyy raportista GENDER AND ECONOMIC POLICY MANAGEMENT INITIATIVE Asia and the Pacific (UNDP) (s.22). Hae verkosta hakusanalla: "RBAP-Gender-2012-GEPMI-Module-7.pdf")

Neoklassinen talouden kiertokulkumalli (talous kuvattuna hieman ekologisen mallin taloutta yksityiskohtaisemmin). Mallista puuttuu ulkomainen kauppa (vienti-tuonti X-M).

Työelämä ← → Talous ← → Ekologinen ympäristö

Tämän esityksen tarkoitus

Tuoda näkyväksi yksityisen sektorin toimialojen asiantuntijoiden ja esimiesten (Pron jäsenet, n. 85 000 työikäistä) kokemuksia työ- ja muusta elämästä.
Esitellään heidän työ- ja muun elämän todellisia olosuhteita sekä ihanteita, arvoja, asenteita ja tulevaisuuden uhkakuvia (merkityksellisiin asioihin).
Löytyykö työelämän olosuhteiden ja "maailmankatsomuksen" välillä jokin selkeä logiikka? Miksi arvot työelämää, taloutta ja ekologisia kysymyksiä kohtaan ovat sellaisia kuin kyselyissä näyttävät olevan? Mitä päättäjät, ... voivat oppia tuloksista? Tai rohkaistua?
Yhtyvätkö työntekijöiden näkemykset mm. ilmastonmuutokseen hallintaan liittyvien radikaalimpien systeemisten muutostarpeiden kanssa? (vähentää ja/tai muuttaa taloudellista aktiviteettia?)

Tämä esitys on osa aiempaa... hieman taustaa tekij(öi|ä)stä...

Yhteyksien kirja - Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin polulla (Kela, 2012). Timo Järvensivu, Paavo Järvensivu, Tiina Schmidt & Petri Palmu: "Työ ekologisesti ja sosiaalisesti kestävässä tulevaisuudessa". S. 104-112. Toim. Tuula Helne ja Tiina Silvasti.
Petri Palmu & Paula Saikkonen (THL):
KESTÄVÄN HYVINVOINNIN MAHDOLLISUUS? TOIMIHENKILÖIDEN ARVOT JA ASENTEET TALOUSKASVUN PURISTUKSESSA
Tutkija Petri Palmu, Ammattiliitto Pro & erikoistutkija Paula Saikkonen, sosiaalipolitiikan tutkimus, THL (esitys työryhmässä SOSIAALISESTI JA EKOLOGISESTI KESTÄVÄ HYVINVOINTI NIUKASSA TALOUSKASVUSSA sosiaalipolitiikan päivillä 2016). Samasta aiheesta esityksiä myös muissa vastaavissa (sosiologipäivät jne.).
Ammattiliitto Pro (ja sitä osin edeltänyt Toimihenkilöunioni) on tuottanut vuodesta 2008/2009 systemaattista informaatiota työelämästä. Työelämän olosuhteiden lisäksi myös ympäristökysymyksistä on tehty erilaisia mittauksia (tyytyväisyys työpaikan ekologiseen vastuullisuuteen, asenteita ympäristökysymyksiä kohtaan).

Kuinka kokonaissysteemi käyttäytyy?

Edellisessä diassa esitetty kokonaisympäristössä ylätason "pyörät" on nostettu esiin nimenomaan ihmisten näkökulmasta. Jos lähdetään ajatuksesta, että jokin sosiaalinen ryhmä haluaa parantaa omaa asemaansa, niin se voi tapahtua aktivoimalla taloudelillista toimintaa, joka taas yleensä tarkoittaa ekologiseen systeemin kohdistuvaa toimintaa (asuin- ja muun tilan laajentamista, raaka-aineiden hankintaa jne.). Sosiaalisessa ympäristössä määritellään ihmisten perusihanteet, joilla on laajat vaikutukset taloudelliseen ja ekologiseen ympäristöön. On selvää, että ekologisen ympäristön muuttuminen vaikuttaa ihmisten sosiaaliseen ja taloudelliseen toimintaan.

Sosiaalisessa kuten muissakin osakokonaisuuksissa tapahtuu muutoksia, syntyy uusia kansoja, yhteisöjä jne. Kulttuuri ilmenee nimenomaan sosiaalisena käyttäytymisenä, johon aina yhdistyy jonkinlaista taloudellista (materiaa ja informaatiota) ja ekologiaa (ekologisen ympäristön käyttöä).

Esimerkiksi yritykset pyrkivät jokaisen kierroksen jälkeen tuottamaan voittoa, johon liitty sosiaalinen toiminta (esim. halvemman maiden työvoiman käyttöä) ja tietenkin luonnonvarojen ja energian käyttöä. Ilmastossa tai muualla luonnossa tapahtuvat muutokset voivat aiheuttaa konflikteja väestön välillä, kovempaa kilpailua luonnonresursseista, pakolaisuutta jne. Toisaalta ekologian muuttuminen lisää tarvetta uusille teknologioille (esim. aurinkoenergia). Taloudellinen toiminta syntyy ihmisten tulevista tarpeista suhteessa olemassaolevaan ekologis-sosiaalis-taloudelliseen tilanteeseen. Jos ajatellaan, että ekologinen systeemi pyrkii aina toimimaan vähimmällä mahdollisella ponnistuksella, se ei tuota turhia rakenteita, niin samaa pohdintaa on hyvä suorittaa taloudellisen toiminnan kohdalla. Ovatko prosessit optimaalisia suhteessa sosiaalisiin tarpeisiin ja toisaalta ekologisen systeemin kykyyn pitää itsenä "terveenä"?

Sosiaalisen järjestelmän olennaisena piirteenä on ihmisten väliset kontrolli- eli valtasuhteet. Työelämässä valtasuhteet näyttäytyvät esimerkiksi työpaikkaorganisaation päätöksentekorakenteissa, työmarkkinajärjestöjen suhteissa. Lait, säännöt ja sosiaaliset painetekijät luovat valtasuhteita, ei välttämättä yksilöiden välillä vaan jonkin systeemin (esim. työttömyysärjestelmä) ja systeemin "asiakkaan" välillä. Vallankäyttö ilmenee myös taloudellisena toimintana tai esimerkiksi rajoittamalla yksilön liikkumista ekologisessa ympäristössä.

Yllä kolmen osasysteemin kaavio on muutettu toisenlaiseen muotoon (2018). Kaaviossa talousteknosfääri on ekologisen ja sosiaalisen systeemin välissä.

Pron toimintaympäristöä voidaan kuvata Pron strategian laajalla verkostomallilla (päivittyvä), Pron toimintaympäristö on osaympäristö laajassa yllä kuvatussa kolmen systeemin kokonaissysteemissä.

Peruskysymyksiä (mitä, miksi, miten)

Ihmiset, ihmisten hyvinvointi, mitä se on? Miksi sitä tavoitellaan?
Miten ihmisten hyvinvointi syntyy? Mistä tarpeemme määrittyvät? Kuinka erilaisia ihmiset ovat hyvinvoinnin muodostuksen mukaan? Miksi?
Mikä on talous? Miten se toimii? Miksi?
Mitä on työnteko? Miksi sitä tehdään? Mikä työ on oikeasti tarpeellista?
Mikä on maapallon bio- tai ekosfääri? Miten se toimii? Miksi?
Minkälainen ekosfääri on paras mahdollinen (ihmisten) elämän ja toiminnan mahdollistajana? Miksi? Mitkä ovat olennaiset muuttujat (ja parametrien vaihteluvälit), joiden tilaa tulee vaalia? Miten vaaliminen tapahtuu?
Mitä maapallolle tapahtuu ihmisten hyvinvoinnin tuotantoprosessissa? (on tapahtunut, tulee tapahtumaan) (building the anthroposphere) Ilmastonmuutos + muita muodonmuutoksia (esim. biodiversiteetti, mineraalivarantojen köyhtyminen,..., jotain "hyvää"?)
Vallan (kontrollin) jako ja käyttäminen, keillä pitäisi olla?

Väitteitä ja kysymyksiä ongelmatiikasta

Vastakkain ovat ihmisten ja muun maapallon hyvinvointi? Ovatko? Löytyykö "molempia osapuolia" tyydyttävä riittävä hyvinvoiniratkaisu? Or equation impossible?
Väheneekö ihmisten työt hyvinvointia haittaavasti (määrä, laatu), jos taloudellista toimintaa rajoitetaan paljon ekologisen hyvinvoinnin nimissä? Uudet vs. vanhat työt? Miten eri toimialat? Ihmisten kannalta hallittu siirtymä?
Ilmastonmuutos (ilmastokaaoksen pelko) ja teknologinen kehitys yhdessä muuttavat dramaattisesti tuotantotapoja ja kuluttamista?
Alemman kehitystason (länsimaisen mittapuun mukaan) olevat väestöt pyrkivät saavuttamaan meidän elintason? Maapallon nettokokonaiskuormitus ihmisten toimesta = (väestömäärä) × (keskimääräinen nettokuormitus / ihminen)
Entä jos tulevaisuudessa suomalaisille on selvästi vähemmän materiaalista ja energiaan perustuvaa taloudellista hyödykettä? Miten pienempi kakku jaetaan (sosiaalisesti oikeudenmukaisesti)?
Vai onko arvokasta työtä tarjolla entistä enemmän, koska viisaampi talous, parempilaatuiset tuotteet vaativat enemmän suunnittelua, erilaisten osaamisten syvällisempää törmäyttämistä jne? Tuotteiden valmistusaika pitenee, samoin niiden käyttöaika (johon sisältyy huollettavuus ja muodon muuttaminen)?
Onko valtaeliitti (politiikan ja/tai talouden) erkaantunut muusta kansasta? Onko erkaantuminen tietoista? Jos on muutoshalua ja -tahtoakin, niin mikä estää sen?
Ammattiliitto Pron strategiassa:
... "Pro vaikuttaa yhteiskuntaan tavoitteenaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kestävä taloudellinen kasvu ja työelämän hallittu muutos."
Lue lisää Pron strategiasta 2016-2020

Pron tutkimustoiminta

Tutkimustieto on sidottu vankasti myös Pron strategian seurantaan. Yleisesti Pron tutkimuspalvelut tuottaa laajaa dataa jäsenistöstään:
1. Kaksiosainen työmarkkinatutkimus (TMT) työelämän tilasta (vastaajamäärä ollut keskimäärin n. 10 000 / kysely, tehdään joka vuosi 2008/2009- ).
2. Arvo- ja asennetutkimus (joka neljäs vuosi, 2011, 2015,...). (N = 7200, 5150)
3. Rekisteriaineistot (mm. työttömyysanalyysit, kuukausitasolla ).
4. Eläkeläistutkimus (joka toinen vuosi, 2010, 2012, 2014,...).
Sähköiset kyselyt osoitetaan kaikille jäsenille (sähköpostikutsut, ilmoittaminen netissä). Esim. sähköpostilistat eivät ole täydellisiä (ajantasaisuus ym.), mm. tästä syystä tarkkoja vastausprosentteja on vaikea tuottaa (mutta vastaajamäärät kuitenkin suuria suhteessa perusjoukkoon).

(Abstrakti) käsiterakenne:

Maailma (W) muodostuu informaatiosta (I) ja materiasta (M) (ei-radikaalisti ajateluna...)
Antroposfääri (A): Ihmisten (H), informaation (I), teknologian (T) ja (näiden) toiminnan (X) avulla muokkaama (haltuunottama) osa maapallosta (W)
Ekosfääri (E): Muu osa maapallosta (W-A), käsittää bio-, geo- jne. sfaarit (kasvit, eläimet, maansisuksen,...)
Everything's just relations, myös relaatiot itsessään...
Ajan nuoli (arrow of time) →
A:n ja E:n arvo (subjektiivinen - objektiivinen)

Työn arvoteoriaa, mitä arvoa työnteossa/toiminnassa muodostuu?

Tekijän tai tekijöiden (esim. firma) kannalta kyse on

Työpanosprosessissa:

Energia-arvo
(Joule, kg,...)

Ympäristön ja tekijän
muokkaantuminen/kulutus:

→

Tulos (systeemi (tuote, palvelu))

Käyttöarvo (subj/obj)

↓

Vaihtoarvo (€)

Käyttöarvolla tarkoitetaan sitä, miten paljon työn tulosten käyttäjä (esim. kuluttaja) saa työn tuloksesta hyötyä, missä määrin tuote tai palvelu tyydyttää ko. kulutus- tai muusta tarpeesta (esim. omaisuuden sijoittamistarve) syntyvää rauhattomuutta. Tarpeiden ja rauhattomuuden syntymekanismien synty? On selvää, että käyttöarvoon vaikuttaa subjektiiviset tekijät (esim. kyky käyttää uutta tietoteknistä välinettä).
Ongelma: panos- ja käyttöarvot hankala saada yhteismitalliksi (energia- ja informaatioarvolle jokin mitta?, subjektiivisuus hallitseva etenkin käyttöarvossa (johon tyypillisesti sekoittuu ns. statusarvo).
Kaikki panosenergia ei muutu hyödylliseksi käyttöarvoksi:
Jätearvo = Panosarvo - Käyttöarvo (tai panosarvo = käyttöarvo + jätearvo)
"Jäte" voi olla luonteeltaan informaatiota, materiaa, hukattua energiaa,...
Tehokkuutta (jätteen minimointia) voidaan parantaa systeemien johtamisella, ennakoinnilla, ihmisten motivoinnilla, osaamisella, kyvyillä, sosiaalisella pääomalla, organisoinnilla, työnjaolla, teknologialla, älyjärjestelmillä, logistiikalla/jakelulla, viestinnällä, ekologisella ympäristöllä, ... mutta myös kulutustarpeiden (käyttöarvo) määrän ja laadun kautta.
Hyödykkeen laatu ja kulutusprosessi on oma tärkeä osansa. Mitä enemmän yhdestä työpanosarvosta riittää käyttöarvoa (ajassa eteenpäin), niin sitä parempi kestävä tehokkuus. Kuluttaminen vaatii myös kulutuspanosenergiaa...

Hyvinvointi relaatioina

Relaatio = yhteys, korrelaatio, riippuvuus, suhde, (vuoro)vaikutus, linkki, kontrolli, virta, ... (mat. tietynlainen joukko). Relaatiota voidaan kuvata mm. verkostoina tai virtakaavioina (tässä erityisesti tilastotieteellisest menetelmät).

Olion (yksilön, toimijan, systeemin,...) i hyvinvointi (ajassa t):
U_i = u_i[O_i] = u_i[R_i(O_i,{O_j})] = u_i[R_i(O_i,M)],

jossa O_i = "olio" i (ihminen, kasvi, auto,tieto,...), R = relaatio, M = maailma ja U = (hyvin)vointi, u[ ] = vointifunktio
R_i(O_i,{O_j}) tarkoitaan olion i näkökulmasta relaatioita (kaikkiin) muihin olioihin (j).
Olemassaolo, toiminta ja tapahtuma syntyy olioiden välisistä relaatioista.
Relaatiot synnyttävät systeemejä, niissä tapahtuvat muutokset esim. kuolemisen.
Hyvinvoinnin "mitta" liitetään relaatioiden ja olioiden muodostamaan kokonaisuuteen, esim. ihminen, työllisyys (+), ( työaika (-), työ (+/-) ja palkka (+/-)).

Maailman hyvinvointi: U = u[M] = u[R({O_i,O_j})]
Talouden peruskiertokulku: a) tuotanto -> b) kulutus on ajassa etenenevä relaatioiden kulku (miten hyvinvointi muodostuu tässä prosessissa?)
Mitä prosessin aikana tapahtuu toimintaympäristössä M? M:n entropia kasvaa.
Jos valitaan ihmisolioiden hyvinvointitavoitteeksi Uh* ja ekosysteemiolioiden Ue*, niin missä rajoissa taloudellista toimintaa voidaan suorittaa (onnistuuko yhteensovittaminen?)

Subjektiivisuudesta ja objektiivisuudesta sekä väitteiden totuusarvosta

Olioiden, relaatioiden ja näihin liittyvien väittämien (hyvä, huono, oikea, väärä,...) arviointi- tai havainnointiprosessi on luonteeltaan täysin subjektiivista, jotain siltä väliltä tai täysin objektiivista (numeerisesti esim. [0,1]) . (Objektiivisuus Wikipediassa). Väitteisiin kiinnitetään myös väitteen tai lauseen totuusarvo [0,1].

0,1 1,1

↑
Totuus-
aste

0,0 Objektiivisuus-
aste → 1,0

Väitteen subjektiivisuus-objektiivisuus- (SO) ja totuusaste (T) esitettynä 2-ulotteisessa koordinaatistossa. Esimerkki: Henkilön i ilmaisema lause "Mielestäni ihminen voi hyvin asuttaa Marsin 15 vuoden kuluessa" voisi yo. kehikossa olla pisteessä (0.2, 0.7), koska objektiivisesti (tieteellisesti) ei juuri tällä hetkellä ole kovinkaan vahvoja näyttöjä, että väite toteutuu mutta henkilön henkilökohtaisessa todellisuudesssa (usko) väiteeseen on varsin vahva. Lauseeseen liittyy toki ongelma, että kuinka laajaa ja syvää asuttaminen on. Väitteen epämääräisyys voi alentaa sen objektiivisuutta (kenties ja/tai totuusarvoa), koska tieteellisyyttä on täsmälliset määritelmät tai väitteet. Asian toteen näyttäminen (tai toteen näyttämisen ongelmien analysointi) on tietenkin tieteen ydintärkeää toimenkuvaa.
Subjektiivisuus-objektiviisuus-akselilla puhtaita ääripäitä on vähän todellisessa (inhmillisessä elämässä), lähes kaikki esim. ihmisten kokemuksista asettuu jonnekin välimaastoon. Toki on selvää, että jos ihminen ei saa esim. happea, niin subjektiivinen kokemus muuttuu objektiiviseksi tosiasiaksi (koska ihmisen biologinen järjestelmä perustuu objektiivisesti todeksi todennettuun mekanismiin).
Subjektiivinen (tai olioktiivinen) totuus tarkoittaa, että ihminen (olio) kokee asian sellaisena kuin aistein ja prosessoiman informaation avulla kokee, prosessointi ja lopputulos voi sisältää runsaasti esim. objektiivisesti epätotta tietoa (esim. matemaattislooginen väärinymmärrys). Subjektiivinen epätotuus voisi tarkoittaa valehtelua, tahallista kokemuksen tai ymmärryksen väärentämistä. Objektiivinen totuus mielletään usein erityisesti puhtaaseen matemaattiseen logiikkaan. Lähellä em. ääripäätä lienee useat fysiikan teoriat (kuten termodynamiikan 2. perusääntö, entropialaki, joka on luonteeltaan mahdollisuusteoreettinen, empiriasta ei ole vileä koskaan löydetty tapausta, joka kyseenalaistaisi lain...).
Informaation kulun perusprosessi: Lähettäjä → Kanava → Vastaanottaja
Subjektiivisuuteen vaikuttaa ihmisen oma käsityskyky asioista, käytetty kieli jne. Tietyssä mielessä esim. laajasta joukosta subjektiivisia totuuksia (näkemyksiä) voidaan yrittää saada vähän enemmän objektiivista (esim. tilastotieteen keinoin). Subjektiivisuus ja objektiivisuus sekä epätosi ja tosi "pyörittävät" ihmisten elämää. Haitallisen informaation poissuodattaminen on työlästä, koska usein itse suodattaminenkin subjektiivisvoittoinen prosessi. Vaikuttaa siltä, että esimerkiksi fysiikan mahdollisuudet etsiä universaaleja totuuksia ovat (nykyään) jo asenteellisesti paljon yhteiskuntatieteitä paremmat. Yhteiskunnat, valtiot on jatkuvaa "ihmiskoelaboratoriota", jossa kuitenkin osa tärkeästä informaatiosta on subjektiivista epätotuutta (tahallisesti tilannekuvaa vääristelevää, salaista) tai sitä ei yksinkertaisesti kerätä dataksi jne. Luonnontieteissä subjektiivisuus on peräisin ihmisestä, tiedepolitiikasta, tutkimusteknologiasta jne. (toki esim. suhteellisuusteoriassa subjektiivisuus on esillä hieman toisella tavalla...).
Ihmisen arvot tai ihanteet ovat jo määritelmällisesti erittäin vahvasti subjektiivisia mutta samalla erittäin totta (vahva subjektiivinen totuus). Samaten ihmisen hyvinvointikokemus on subjektiivinen. Enintään voimme objektiivisemmin analysoida onko ko. subjektiivinen olio (tilastollisesti) matkalla omaan hyvinvointi-ihanteeseen.
Eräs hyvinvoinnin määritelmä voisi olla: Systeemi (olio) voi hyvin, kun se toteuttaa tai on (lähes) varmasti matkalla sille (objektiivisesti tai subjektiivisesti) asetettuun päämäärään . Systeemin tulee myös olla "keskimäärin" myönteisessä vuorovaikutuksessa toimintaympäristönsä kanssa. Rajatapauksena systeemi on täydellisesti päämäärässään (tilassa). Määritelmä ei kerro tarkemmin relaatioista, sovellusalan teorioista jne. joita tietenkin tarvitaan vaikkapa mielenterveyspotilaan hoitamisessa mutta määritelmä sopii yhtä hyvin tietokoneelle, kasville, eläimelle ja ihmiselle.

Hyödyn käsite

Olion, systeemin (esim. ihminen) hyöty riippuu (olioyksilöllisesti) olion luonnon (N) ja muusta (A) toimintaympäristöstä ja käytettävistä hyödykkeistä x,y,z, ... Esimerksi auton (x) käytön hyöty riippuu ajajan, auton ja tien välisestä suhteesta.
U = f(O;E; A; x,y,z,...)
U = hyödyn määrä
O = toimija/olio (jonka hyötyä mitataan)
E = luonnonympäristö (ekosysteemi)
A = ihmisen muokkaama taustaympäristö (esim. tiet)
x,y,z,... kulutettavat hyödykkeet

Systeemeistä, järjestyksestä, energiasta, talouskasvusta ja monimuotoisuudesta

Systeemi = toiminnallinen kokonaisuus (esim. juna), joka koostuu yksittäisten osajärjestelmien relaatioista (junan osat, ... ) Systeemi suorittaa jotain (sille tarkoitettua) tehtävää systeemin toimintaympäristössä (esim. junasysteemi kulkee kiskoja pitkin paikasta A paikkaan B). Yksittäisest järjestelmät muodostavat laajemman järjestelmän (systeemin). Systeemi voidaan myös nähdä panos-tuotos prosessina, esimerkiksi fotosynteesissä kasvi(systeemi) ottaa sisään vettä (H₂O), auringonvaloa (P), ja hiilidioksidia (CO₂) ja tuottaa hiilihydraattia ja happea.
Energia = on systeemin kyky tehdä työtä (esim. poran kauvautua maansisuksiin). Se että "liikettä" tapahtuu perustuu lämpötilaeroihin ja niistä johtuviin laajentumisiin (supistumisiin). Myös ajattelu vaatii energiaa (koska aivotoiminta on kemiallista).
Entropia = (fysikaalisen) systeemin (ympäristön) epäjärjestys (disorder). Informaatioteoriassa mittaa tapahtumien ennustamattomuutta (ääritapaus: kaikki tapahtumavaihtoehdot yhtä todennäköisiä)
Voidaan ajatella, että koko elämän tarkoitus on taistella entropian kasvua vastaan. Erilaiset toiminnnan kohteet ja asiat vastustavat tulla "ratkaistuksi", esimerkiksi matemaattinen ongelma ikään kuin ei halua tulla ratkaistuksi tai kivenlohkare vastustaa tulla siirretyksi.
Ihmiskeskeisesti katsottuna olennainen kysymys on, että kuinka "raskas tai vaikea lohkare" (ihmisten voinnin kannalta) on tarpeellista "siirtää" ja millä kuormituksella tai kärsimyksellä se on mahdollista tai tulisi tapahtumaan (ja/tai moraalisesti, ... oikein) (aika, henkinen, sosiaalinen, fyysinen terveys, ekologisen ympäristön muutokset,...).
Talouskasvu on talouden tuottamien tavaroiden ja palvelujen arvon lisääntymistä. Sitä mitataan tavallisesti reaalisen bruttokansantuotteen (BKT) prosenttimuutoksella. Reaalinen tarkoittaa, että hintojen nousun eli inflaation vaikutus on otettu huomioon (Wikipedia).

Maailman bruttokansantuote 1960-
Monimuotoisuus eli diversiteetti, jolla ilmaistaan erilaisten olioiden tai systeemien määrällistä ja laadullista kirjavuutta ympäristössä. Monimuotoisuutta ilmaiseva mittari koostuu periaatteessa kahdesta tekijästä: A) erilllisten tyyppien tai ryhmien (esim. laji) määrä ja B) siitä, kuinka tasaisesti "peruselementit" (esim. yksilöt) ovat jakautuneet näihin tyyppeihin.
Esimerkki: maapallon väestöllinen kulttuuridiversiteetti. Olkoon Maapallossa 1000 erilaista kulttuurityyppiä (genreä). Tällöin maksimaalinen diversiteetti (B:n suhteen) saadaan, kun kaikki n. 7.5 mrd ihmistä ovat jakautuneet täysin tasan jokaiseen kulttuuriluokkaan (7.5 mrd / 1000 ihmistä luokkaa kohden). A:n suhteen diversiteettiä voidaan lisätä, kun kulttuurityyppien määrää lisätään (ja ihmiset edelleen jakautuvat täysin tasaisesti niihin). Pienimmällään diversiteetti on silloin, kun tyyppejä on vain yksi (ja siinä vähän yksilöitä). Varsinaisessa indeksissä voidaan huomioida se, kuinka paljon painotetaan A-tekijää (lajien määrä) suhteessa B:hen (tasaisuus). Monimuotoisuutta voidaan mitata asiassa kuin asiassa. Biodiversiteetti tarkoittaa maapallon "ekosfäärin" (kasvien, eläinten, ...) monimuotoisuutta. Ks. esim. Living Planet Index.

Eläinten biodiversiteetti 1970-
Ilmastonmuutos, vai pitäisikö paremminkin puhua maapallon ekologisen järjestelmän (vähittäisestä,...) kaaostumisesta?
Ja hieman lisää em. käsitteistä, miten liittyvät todellisuuteen...

Entropian kasvu tarkoittaa epäjärjestyksen lisääntymistä systeemissä ja sen muodostamassa ympäristössä. Entropian ehkä tärkein esimerkki on energian muuntuminen huonompaan laatuun (vertaa puun vs. palaneen puun lämpöarvoa ). Fysikaalisissa ilmiössä entropia kasvaa spontaanisti (esimerkiksi lahoaminen, ruostuminen). Esimerkiksi raakaöljyyn on varastoitunut valtava määrä potentiaalienergiaa (suht. pieneen tilaan, esim. lentämisen kannalta). Kun "hyvässä järjestyksessä" oleva öljy palaa, niin järjestys hajoaa (palamisreaktiota kuitenkin voidaan hyödyntää esim. moottorivoimana, mutta termodynamiikan lakien mukaan tietty osa hyvästä järjestyksestä hyötyenergiasta "valuu" pois kohdesysteemistä lämpönä (vähitellen tasaantuen ympäristönsä lämpötilaan).

Entropia- eli termodynamiikan 2. laki ilmentää tai määrää sitä, että aika (arrow of time) kulkee yhteen suuntaan. Maailmaa ei voi koskaan palauttaa tismalleen samaan tilaan kuin se oli muutama hetki sitten (toki ekonomistin karkeilla mittareilla maailma voi näyttää ajassa samanlaiselta...).

Maapallon ekologisen systeemin kannalta esim. biodiversiteetti (monimuotoisuus) voidaan nähdä korkean järjestyksen relaatioina (vrt. esim. siihen jos kaikkien olioiden oli purettu atomeihin ja atomit sinkoilisivat tasaisesti joka puolella). Esim. luonto toimii epäjärjestyksen (saasteet) (auringon avustamana) automaattisena korjausmekanismina (saasteen muodossa olevista atomeista syntyy uusia hyödyllisiä organismeja jne.).

Monimutkaiset ravintoketjut (hyvä vesistö → lohi → karhun ravinto → karhun ulosteet (ravinteet) → metsän puiden kasvu → ... ) on esimerkki korkean järjestyksen kiertokulusta, jossa maapallon biodiversiteetti ei juurikaan muutu (pikemminkin voi olla pyrkimys monimuotoistumaan, mikäli systeemissä on paljon tilaa pienille nicheille (esim. Amazonin sademetsä). Toki em. kiertokulussa entropia kasvaa maapallon ja aurinkokunnnan muodostamassa ympäristössä.

Ihmisten eläminen ajassa ei välttämättä poikkea (luonnon) ekosysteemin kiertokulusta niin suuresti kuin ehkä kuvittelemme. Ihmisten toiminta tapahtuu samojen fysiikan ja kemian lakien alla kuin eläinkunnan. Myös eläimet käyttävät informaatiota (ympäristöstään, itsestään) hyväksi, kun rakentavat omia systeemejään. Molemmat oliot ovat väistämättä monimutkaisessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa (suuremmassa kiertokulussa).

Hyvin pitkälle kehittynyt taloudellis-teknologinen järjestelmä toimiakseen täytyy myös olla äärimmäisen järjestynyt (kontrolloitu). Fysikaalisen järjestyksen taustalla on pitkälle viety informaatio tai tieto. Korkean teknologian materiat vaativat myös piktälle jalostunutta tieteellistä ymmärrystä alkuaineiden ja molekyylien välisistä monimutkaisista suhteista (vieläpä tiettyyn käyttöympäristöön esim. ilmasto sovitettuna). Usein väitetään, että ihmisten luoman teknologian taustalla ylivoimaisen tärkeä tekijä on öljy. Ilman öljyä ja öljypohjaisia järjestelmiä eläisimme hyvin yksinkertaisten systeemien maailmassa...

Yksittäisen osajärjestelmän entropia voi pienentyä, mutta se onnistuu vain sillä, että vastaavasti osajärjestelmän ympäristön entropia suurenee vielä enemmän. Esimerksi ruostuneen koneen korjaamisen jälkeen itse koneen entropia on pienentynyt, mutta samaan aikaan korjausprosessi on aiheuttanut koneen ympäristössä entropian kasvua (energian ja työvälineiden kulutus, lämpöhukka jne.). On varmasti fiksua ajatella, että mikäli konetta ei olisi lainkaan huollettu, niin pian kone menisi kokonaan korjauskelvottomaksi, jolloin siitä ei enää olisi taloudellista hyötyä. Ja saattaisi olla, että koneen (taloudellisesti arvokas) käyttöaika suhteessa sen valmistuprosessin aiheuttamaan entropian kasvuun olisi alentunut. Kaavaa:
Koneen
(käyttöarvoaika) / (käytöstä ja valmistuksesta aiheutuva entropia)
voidaan kutsua järjestelmän käyttöarvoentropiatehokkuudeksi.

Kilpailu, joka perustuu olioiden hyvinvointipyrkimyksiin rajallisten lähtöresurssien vallitessa, voi johtaa systeemien monimuotoistumiseen. Pienessä tai suhteellisesti ottaen pieneneväsä (esim. populaation kasvun seurauksena) elintilassa on kyettävä löytämään tai rakentamaan tehokkaat relaatiot, jotka olion pitää elossa (oma niche, markkinarako). Evoluutio ei kuitenkaan ole pelkästään kilpailua, vaan tietty määrä symbioosia ja yhteistyötä tarvitaan (muuten kokonaissysteemin järjestys murenee).
Systeemin käyttöarvoentropiatehokkuus:
[Systeemin käyttöarvoaika] / [Systeemin kehittämisestä + ylläpidosta + käytöstä aiheutunut kokonaisympäristön entropian muutos]

Tuloksia Pron tutkimusdatasta

Kiinnostavat kysymykset

Kuinka hyväksi työelämä koetaan, entä työpaikkojen ekologinen vastuullisuus?
Kuinka hyväksi työn ulkopuolinen elämä koetaan?
Omat ihanteet vs. nykyinen talousjärjestelmä? (tilasto)
Suhtautuminen ympäristönsuojeluun, ekologisempaan käyttäytymiseen?
Miksi ihanteet ja maailman vallitseva "järjestys" poikkeavat? Onko mahdollista (asenteet, työelämän todllisuus) siirtyä uudenlaiseen ekologisempaan talousmalliin? Millä tavoin verotusta pitäisi muuttaa? (tilasto) Mitä tekijät vaikuttavat em. asenteisiin? Entä uhat? (tilasto) Estävätkö uhat ihanteiden toteutumisen?
Kuinka laajasti Pron datan tulokset voidaan yleistää? (suomalaisiin, länsimaiset,...). Kyselyiden ongelmat jne.

Teknologisesti ja muilla tavoin muuttuvaa työelämää ei johdeta kovinkaan hyvin

Jos talous (BKT/AS) ei kasva ja teknologia korvaa ihmistyötä, niin työttömyysaste pysyy korkeana?

Ihmisten arvovalintoja pitää suhteuttaa heidän kokemiin uhkakuviin

Väitetään, että osa maastamuutosta on (suoraan tai epäsuoraan) ilmastopakolaisuutta, paremman elintilan etsimistä (väestöntiheys - alueen ekologiset ja taloudellis-sosiaaliset resurssit).

Yhteyksiä eri arvo- ja asennemuuttujien välillä

Palmu, Paula Saikkonen (2015-2016)

Alla olevat tulokset on saatu mallintamalla laajaa joukkoa muuttujia (regressiomallit). Mallisysteemissä erilaiset uhkatekijät ajatellaan tulevan "ulkoapäin", kun taas arvo- ja asennemuuttujat muodostavat sisäsyntyisen vuorovaikutussysteemin. Vaikutusnuolista huolimatta mallintaminen ei tuota kausaaliyhteyksiä, mutta yhteydet enemmän kuin yksinkertaisia parittaisia korrelaatioita (kolmansien tekijöiden vaikutuksia on puhdistettu) . (tulkitse tuloksia teoriaan tai sopivaan logiikkaan yhdistäen).

Suhde talousjärjestelmään -muuttujien keskinäiset vaikutussuhteet malleista (+/- regressiokorrelaatio):

A = Maapallosta tulee ottaa kaikki hyöty tässä ja nyt, → B (+)
B = Vain talouskasvu takaa hyvinvoinnin jatkumisen*, → C,E (-), A,D,H (+)
C = Talouden ja rahan valtaa vähennettävä, → B,D (-), E (+)
D = Hyväksyy mahdollisimman puhtaan kapitalismin, → C (-), B (+)
E = Halu elää jakamistaloudessa, → C, G, F (+)
F = Halukkuus elää yksinkertaisessa omavaraistaloudessa*, → I, E (+)
G = Downshifting (halukkuus), → E, C, I (+)
H = Viimeisin muoti ja teknologia on tärkeää elämässä*, → B (+)
I = Halukkuus irtautua työelämästä muiden tärkeiden asioiden vuoksi → G, F (+)

Koetut uhat 10 v. kuluessa:
USUURYMONOP = Suuryritysten monopolivalta
UTYO = työelämän ja työehtojen huonontuminen
UEKO = ympäristön saastuminen ja ilmastonmuutos
UIMMI = maahanmuutto
...

Esimerkki. Mitä yo. relaatioissa tapahtuu, kun ekologiset uhat (UEKO) voimistuvat?

Vaihe 1: Halutaan vähentää sitä, että maapallosta otetaan kaikki hyöty irti tässä nyt (A) ja ei uskota siihen, että vain talouskasvu takaa hyvinvoinnin jatkumisen (B). Ekologisten uhkien voimistumisen seurauksena myös ihmisten halu elää jakamistaloudessa (E) ja yksinkertaisesti omavaraistaloudessa (F) kasvaa, mikä prosessi on epäsuoremmin yhteydessä tekijöihin A ja B.
Vaihe 2:
- A ja B alkavat voimistamaan toisiaan eli tässä tapauksessa molempien arvostus heikkenee entisestään (toteutuessaan yhteiskunnallinen käyttäytyminen siirtyy voimakkaasti pois talouskasvupakosta ja maapallon ylihyväksikäytöstä).
- "Samanaikaisesti" tekijöistä B alkaa vaikuttamaan ja tulee vaikutetuksi systeemin muihin tekijöihin (joskin tekijä A vaikuttaa taustalla epäsuorasti). B:n (talouskasvu hyvinvoinnin takaajana) vähentyminen korreloi (vaikuttaa) viimeisimman muodin ja teknologian arvostuksen (H) ja talouden ja rahan vallan vähenemiseen sekä puhtaan (tarkoitus vain tuottaa omistajille voittoa) kapitalismin hylkäämisen (ei hyväksymisee).
- Systeemissä yhteydet aktivoituvat kokonaisvaltaisesti. Jakamistalouteen liittyy downshiftaushalukkuus, johon taas irtautuminen työelämästä tärkeämpien asioiden vuoksi.
Ekologiset uhkien yhteys (vallitsevaan) talousjärjestelmään tulee mallisysteemissä monin tavoin esiin. Ekologisten uhkien torjuminen näyttää johtavan uudentyyppiseen talousjärjestelmään.
Yksityiskohtana maahanmuuton kokeminen uhkana näyttää liittyvän maapallon hyväksikäytön lisäämiseen ja toisaalta yksinkertaisen omavaraistalouselämänmuodon kasvuun (ristiriita?).

Lisää aineistossa löytyneitä riippuvuussuhteita

Palmu, Paula Saikkonen (2015-2016)

Kotitalouden ansiot: Säännölliset tulot ja/tai vauraus tukevat halukkuutta leppoistamiseen.
Vanhimmassa ikäryhmässä (50+) eniten kritiikkiä nykyistä talousjärjestelmää kohtaan
Työttömyys/lomautus lisää kiinnostusta jakamistalouteen
Vähäinen kiinnostus yhteiskunnallisista kysymyksistä vähentää kiinnostusta myös ympäristökysymyksiin. - Toisaalta aktiivisuus yhteiskunnallisissa ja työelämään liittyvissä kysymyksissä yhteydessä kiinnostukseen muotia ja uusinta teknologiaa kohtaan.

Naiset selvästi miehiä kriittisempiä talousjärjestelmää kohtaan.
Nuoret talousliberaaleja?
Taloudellinen turva pikemmin välttämättömyys kuin ihanne, joskin vastaajista erotettavissa talouskasvu-uskovaiset.
Tulotaso vähentää ympäristönsuojelua, koulutusaste (0)
Väestö? Perheen lasten lukumäärä johtaa ei-kotimaisten ja halvan hinnan tuotteiden kulutukseen. Saattaa lisätä myönteisyyttä ympäristönsuojeluun mutta toisaalta myös siihen, että pyrkii ostamaan halvempia ja ei-kotimaisia tuotteita.
Vihreät ja vasemmistoliitto eniten myönteisiä ympäristönsuojeluun, PS ja Kok vähiten.
Aktiivisuus yhteiskuntaan (seuraaminen, asiat ei liian monimutkaisina) lisääntyy tulojen, työsuhteiden rikkonaisuuden, koulutusasteen ja ay-aktiivisuuden mukaan.

Osa tuloksista perustuu arvoklustereiden mallintamiseen, tuloksia voi tarkastella web-käyttöliittymällä (esim. puoluekannatuksen vaikutus).

Keiden toimijoiden ongelmanratkaisukykyyn luotetaan?

(yleisesti eri sosiaalisen systeemin (yhteiskunnan) asioissa)

Mitä poliitikot ja yritykset voisivat tehdä, jotta ilmastonmuutos olisi hallittua myös ihmisten hyvinvoinnin kannalta?

Maailman tilanteeseen voisi olla tyytyväisempikin?

Johtopäätöksiä: "sisäinen" logiikka Pron datassa

Kyselyihin vastanneiden kokemukset:

Työelämän nykytilan keskeisiä piirteitä:

Ensinnäkin erot ovat eri mittareissa yleensä suuria, n. 10 % kokee työelämänsä erittäin hyväksi, 10 % "nollan" arvoiseksi. Keskiarvotyytyväisyys n. 63/100 %.
Työelämä koetaan melko keskinkertaiseksi: johtaminen (n. 10 % kokee johtamisen hyväksi), työn sisätö, tehdyn työn (yhteiskunnallinen) merkitys, työttömyysaste varsin korkea + työn jatkuvuuteen liittee jatkuvasti epävarmuutta, työn tuottavuus alentuneella tasolla (sählääminen, kiire, toisilla liian pitkät työviikot).
Sairastamisen taustalla työkuormitus ja huono johtaminen, 1/3 sairastetaan työssä.
Työviikon pituuden perusteella keskimääräinen työntekijä tekee 10 % jo seuraavan työntekijän töistä (→ vaikutus työttömien työllistymiseen)
Vapaa-ajan laatu 66/100%, mm. 1/5 lomista ja vapaista häiritään työasioilla.
Suomalainen työelämä voi olla globaalisti melko hyvää ( koska monissa maissa suuri osa ihmisistä työskentelee surkeissa oloissa), mutta ei absoluuttisesti sillä tasolla kuin 2010-luvun "sivistysvaltiossa" tulisi olla.
Yritysten ekologinen vastuullisuus on ollut n. 64 % tasolla (max 100 %), trendi parempaan suuntaan.
Palkkojen suhteen ongelmana on niiden epäoikeudenmukaisuus. Palkka ei vastaa työhön käytettyä energiaa. Palkkausjärjestelmät ovat kaukana niiden ihanteellisesta tilasta.
Teknologia (digitalisaatio) tulee muuttamaan rajusti yksityisen sektorin asiantuntijoiden ja esimiesten työtä (myös ihmistyön katoaminen). Teknologian muutos näyttää heikentävän työllistymismahdollisuuksia.
Toisaalta suomalaisen työn ja yritysten siirtyminen ulkomaille koetaan uhista suurimmaksi. Globalisaation tietyt piirteet (halpatyövoima,...) yhdessä teknologian muutoksen kanssa saattavat tuottaa suurelle joukolle ihmisiä epävarmuutta.

Muutosasenteet:

Pitkälti em. työolojen epätasapainotekijöiden takia ihmiset haluaisivat enemmän vapaa-aikaa ja elämän hidastamista. Ihanteellinen työviikko olisi n. 5 tuntia todellista lyhyempi.
Selvä enemmistö ei hyväksy nykyistä talousjärjestelmää (kapitalismi, rahan ylivalta). Yritykset, euro, EU ja poliittiset toimijat koetaan lisäävän yhteiskunnan ongelmia. Usko talouskasvun välttämätömyyteen hyvinvoinnin turvaajana on heikko.
Kuitenkin kapitalistisen yksityisomistukseen tähtäävän järjestelmän vaihtoehtona olevaan jakamistalouteen suhtaudutaan omalta kohdalta kielteisesti (onko kyse luottamuksesta tai siitä, että nykyiset järjestelmät (esim. asuinyhteisöt) soveltuvat huonosti jakamistalouteen?).
Pron jäsenten mielestä taloudellisen perustan voisivat muodostaa perustulo (75 % kannatus) sekä verotuksen kohdistaminen voimakkaammin pääomatuloihin, yritysveroon ja ... toisaalta parantamalla julkisia (yhteisiä) palveluja (joukkoliikenne).
Ympäristönsuojelumyönteisyys on voittava enemmistö ja sen suosio on kasvanut (verotuksen kohteina).
Ilmastonmuutokseen ja saastumiseen liittyvien uhkien voimistuminen kyseenlaistaa entistä enemmän vallitsevan talousjärjestelmä- ja kasvuideologian, sen toimimisena hyvinvoinnin turvaajana. Ekologisen uhan riski vähentää esim. muotiin ja viimeisimpään teknologiaan liittyvia kulutushaluja ja muuntaa talouskäyttäytymishaluja jakamistalouteen.
Asenteet ovat selvästi maapallon ylikulutusta vastaan. Jopa hyvin yksinkertainen elämänmuoto olisi toiveiden mukaista (ainakin silloin tällöin, "pakona" kaikesta kiireestä). Pron eläkeläistutkimuksen perusteella onnellisuuden tärkeimmät tekijät ovat terveys, aktiivinen sosiaalinen elämä sekä luonnossa oleminen ja liikunta (rahaa toki tarvitaan em. asioiden mahdollistajana).

Tässä vaiheessa lopuksi

Subjektiivisista ihanteista (asenteet,arvot) ei välttämättä seuraa, että myös todellinen käyttäytyminen tai toiminta (tai tekemättä jättäminen) olisi ihanteiden mukaista ("ihanteista tekoihin"). (mieti yritysten tuotantotavat, kuluttaminen, sosiaalisten suhteiden hoitaminen jne.)
Mutta luultavasti ihanteet kertovat siitä, että jos taustaympäristö on ihanteiden mukaiselle muutokselle suotuisa, niin on suuri todennäköisyys että tapahtuu myös konkreettisia (työ)(elämän)valintoja.
Mutta mitä taustaympäristössä pitää tapahtua, jotta pinnan alla oleva tai kahlittu muutosvalmius vapautuu?
Loogisesti, mitä enemmän ihminen pääsee elämään ihanteidensa mukaisesti, sitä onnellisempi hän on.
- Erityisesti jos taustalla oleva ekososiaalistaloudellinen ympäristö (instituutiot, ...) luo ennakoivasti suotuisat puitteet hallitulle muutokselle.
- Hallitsematon muutos voi olla esim. energia- ja ruokakriisi, ilmastokaaos, väestölliset konflitkit, teknologian aiheuttama ihmistyön massatuho, köyhyyden massiivinen yleistyminen, ...
- Toiminta ja käyttäytyminen vaikuttaa myös ihanteisiin (esim. ennakkoluulot voivat vähentyä, kun oikeasti kohtaa jonkun epäilemänsä asian tai selvittää ongelmaa hyvistä, totuuteen pyrkivistä lähteistä,...).

Ay-liikkeestä instituutiona ja vaikuttajana

VTT Paula Saikkonen

Ay-liike Pyrkii ajamaan jäsenkuntansa etua, pyrkien säilyttämään asemansa myös tulevaisuudessa.
Ay-liikkeellä historiallisesti ollut mahdollisuus vaikuttaa jäsenkuntaansa laajemmin yhteiskunnallisiin kysymyksiin (esim. Tupo-ratkaisut, SATA-komitea).
Yksittäiselle liitolle olennaista on varmistaa, että ajaa jäsenistönsä kannattamia asioita (kyselyt).
Arvokyselyillä luodataan tulevaisuuden suuntia, jotta ei jämähdettäisi puolustamaan "saavutettuja etuja", jotka voivat toimintaympäristön muutoksessa lopulta jäädä aika pienen joukon eduiksi.
Jos jäsenkunta on eri linjoilla kuin harjoitettu edunvalvonta, niin silloin voisi kysyä, että löytyykö muutoksen mahdollisuus? Ay-liikkeellä toistaiseksi mahdollisuus vaikuttaa jäseniänsä enemmän valtakunnan politiikkaan.

Maapallon trendejä

Työikäisen väestön osuus 1960-
Köyhyys 1981-
Ruaan tuotanto 1961-
Aliravitsemus
Internetin käyttö 1990-
Kaupungistuminen 1960-
Sotilaallisten menojen osuus 1988-
World ecological footprint:
Growing within Limits A Report to the Global Assembly 2009 of the Club of Rome
Mittareina: väestö, CO₂-pitoisuus, pohjoisen pallonpuoliskon keskimääräinen pintalämpö, bruttokansantuote, vedenkäyttö, trooppisen sademetsän ja metsämaan vähentyminen, lajien häviäminen sukupuuttoon, paperin kulutus, kalakantojen hyödyntäminen, ilmakehän otsoonikerroksen ohentuminen ja ulkomainen sijoittaminen.

Linkkejä ja lähteitä

Asuminen ja tulevien kriisien kartta, Puu-lehti 4/2016 (Juha Kuisma, Matti Särkelä).

Maailmassa on kolmea laatua epävarmuutta: (1) skaalautuva inhimillinen virhe, (2) luonnon omatuottoiset katastrofit ja (3) ihmisen tuotannollisesta toiminnasta aiheutuva kasvava epäjärjestys.

Muistiinpanotaulu

Huom! Älä loukkaa kenenkään yksityisyyden suojaa. Kommenttisi on tutkimusten hyödytämiseksi käytettävää avointa dataa, jota voidaan käyttää Pron tutkimusraporteissa. Vältä henkilötunnisteita, tarvittaessa ota yhteys suoraan Pron tutkimuspalveluihin. Kiitos!

Työelämän, talouden ja maapallon ekologisen hyvinvoinnin yhteensovittaminen

→ erityisesti yksityisen sektorin työntekijöiden näkökulma ja kokemusmaailma